Bairdonissa järjestetään kouluvalmennus 8.7.2010. Mukaan ovat tervetulleita GP-tasoiset hevoset, jotta mikään harjoituksista ei menisi pieleen hevosen osaamattomuuden takia. Valmentajana toimii Bairdonin omistaja weem.
Tasoltaan valmennus on Grand Prix'ta ja erityisesti huomion alla ovat askellajien vapaus ja säännöllisyys, lennokkuus (eteenpäinprkimys, takaosan työskentely), kuuliaisuus, ratsastajan asento, istunta ja apujen käytön huomaamattomuus, hevosen tarkkaavaisuus, liikkeiden vaivattomuus, kuolaintuntuman pehmeys ja etuosan keveys. Kun nämä kaikki pienet ja suuret asiat ovat kunnossa, ihmisen ja hevosen yhteistyö on sulavaa, molemminpuolista ja kaikin puolin erinomaista. Pyrimme täydellisyyteen!
Valmennus toteutetaan tarinavalmennuksena, eli ilmoittautumisen jälkeen ratsastaja kirjoittaa annettujen ohjeiden mukaan pienen tekstin valmennuksesta. Weem kirjoittaa valmennuksesta palautteen tekstiin ja hevosen luonteeseen pohjaten.
Osallistuaksesi valmennukseen lähetä weemille sähköpostia osoitteeseen weemvirt@gmail.com viimeistään 5.7. muodossa ratsastaja - <a href="http://hevosen.osoite.com">Hevosen nimi</a>. Myös valmennustarinan pitää olla weemin mailissa viimeistään tuolloin 5.7., tai et saa kommentteja valmennuksesta. Valmennukseen mahtuu viisi (5) ensimmäistä ilmoittautunutta.
Valmennustarinan pituutta ei ole määritelty, se voi olla vaikka kuinka lyhyt tahansa tai romaani. Miten vain inspaa ja jaksaa. Tokikin hevoselle, jonka tarina on lyhyt ja luonne olematon, on vaikea kirjoittaa kovin pitkiä kommentteja. Valmennustarinat julkaistaan tällä sivulla yhdessä kommenttien kanssa.
Valmennustarinan ei ole tarkoitus olla samanlainen kuin valmennuskommentin, siinä siis ei tarvitse kommentoida kokonaista valmennusta keskittyen jokaisen harjoituksen suorittamiseen. Tarinan ei itseasiassa tarvitse kauheasti liittyä edes koko valmennukseen, vaan se voi olla vaikka ratsastajan ajatuksia, jotka pyörivät päässä valmennukseen valmistautuessa tai valmennuksen aikana. Sinä päätät.
Vähintään 15 sanaa seuraavista 18:sta sanasta täytyy esiintyä tarinassa:
luuta
kivi
puu
leikkimökki
terassi
bambu
syödä
hieroa
höpsötellä
soittaa
puhua
ajaa
pestä
punainen
loistelias
märkä
keltainen
kylmä
Sanoja saa taivuttaa eikä niiden tarvitse esiintyä yllä olevassa järjestyksessä.
Tarinan pohjana voi pitää alla olevaa tiivistelmää valmennuksesta.
- Alkuverryttelyssä kiemurauria ravissa ja laukassa, laukanvaihdot
- Sulkutaivutukset ravissa ja laukassa
- Passage-piaffe-siirtymiset
- Loppuverryttely
1. Päivie - Devilish Drty Player
2. Judith - JinX'd Dixie Vegas
3. Juippi - Seven 824
Alkuverryttelyssä Pleikka oli kuin puupökkelö. Se ei taipunut mihinkään eikä kuunnellut ohjasapujasi, vaan paineli vain menemään kaula pitkänä pää jossain polven tienoilla. ”Nyt nostat sen pään sieltä väkisin ja komennat kunnolla eteen”, neuvoin. ” Älä vaadi vielä peräänantoa, vain että se liikkuisi eteenpäin ja siihen suuntaan, mihin haluat. Jatka sitten verryttelyä, kyllä se siitä”, jatkoin ja hieroin jo päätäni miettien, mitenköhän näin haastava valmennus tuolla parilla sujuisi. Seuraava kiemuraura meni jo paremmin kuin edellinen sekopäisyys, mutta edelleenkään Pleikka ei toiminut kunnon kouluhevosen tavoin, vaan näytti lähinnä ratsastuskoulun suokkijuntilta. Laukanvaihdot eivät oikein ottaneet sujuakseen, jouduit käyttämään todella suuria apuja saadaksesi Pleikan vaihtamaan laukkaa. Neuvoin lisäämään painoapua, mutta koska Pleikka ei nyt ollenkaan kuunnellut, annoin teidän tyytyä hyvään peräänantoon ja sitten levätä.
”Päivie, nyt piti mennä sulku-, ei avotaivutuksia!” karjuin kentän laidalta toiselle puolelle kenttää. ”Yritä nyt keskittyä, Pleikka kuuntelee jo selvästi paremmin.” Laukanvaihdoista Pleikan kuunteleminen olikin parantunut jo huomattavasti ja sulkutaivutukset sujuivat vaihtoihin verrattuna hyvin. Pyysin teiltä vielä vähän aktiivisempaa ravia, jotta Pleikka astuisi kunnolla alle ja saisit tehtyä sulut aivan näkymättömillä avuilla. Jotain kummaa tapahtui: Pleikka taipui eteen ja alas, sen takajalat alkoivat polkea mahan alle ja se kantoi itsensä aivan moitteettomassa ryhdissä. Vau! Saitte vielä hetken jatkaa sulkujen tekemistä ja nyt ne sujuivat kuin vettä vain, ja aivan huomaamattomilla avuilla. Tosin näin asiat taitavat yleensäkin sujua.
Passage-piaffe-passage-siirtymisissä oli suunnattomasti hyötyä, että sait Pleikan kuuntelemaan edellisen harjoituksen aikana. Passagenne olisi saanut olla vielä hieman liidokkaampaa ja neuvoin sinua harjoittelemaan sitä kotona paljon, mutta pienissä pätkissä. Ensimmäinen piaffe-siirtyminen oli vähän töksähtävä, yllätyitkö mahdollisesti kuinka pienellä avulla Pleikka siirtyi? Jostain syystä et myöskään koonnut piaffea niin hyvin kuin mahdollista, vaan valuitte muutaman metrin eteenpäin. Siirtyminen passageen sujui paremmin, mutta edelleen toivoin vähän liidokkaampaa ja tasaisempaa askellusta.
Loppuverryttelyssä saitte tehdä itsenäisesti voltteja ja kiemurauria ravissa. Neuvoin antamaan Pleikalle kunnolla ohjaa, jotta se sai venyttää kaulaansa ja selkäänsä pitkälle. Alkuvaikeuksien jälkeen valmennuksenne taso nousi jatkuvasti ja hyvä niin. Toivottavasti nähdään pian uudestaan!
Naama punaisena ja hikisenä saimme kuitenkin hevosistamme esiin sen, mitä valmennuksessa haettiin - täydellisyyttä. Pleikka tosin tänään päätti, että hän ei tottele ja silloin orin pää on kova kuin kivi. Otsaa hieroen valmentaja katseli menoamme ja antoi ihan hyviäkin neuvoja, sillä yleensä näinä päivänä on parempi vaan antaa olla ja kokeilla hetkenpäästä uudelleen. Saimme kuitenkin tosissaan tehdä töitä, että orista sai esiin edes jotain sen normaalista loisteliaisuudesta.
Pesin Pleikan Bairdonissa ja lastasin sen traileriin. Muu valkkaporukka yritti houkutella mukaansa lähikuppilaan syömään, mutta päätin kuitenkin lähteä ajamaan kohti kotia. Soitin samantien kotiin ja sieltä kerrottiin, että luudan varsi oli mennyt poikki ja bambusta tehty sokerikuppi taukotilassa oli pudonnut lattialle. Olin siis stressannut turhaan, että kun itse olen poissa, jotain kauheaa tapahtuu. Voisiko stressaamisessa olla myös syy siihen, miksi Player ei tänään toiminutkaan kuin ajatus ja näytti varmasti ainakin alkuverryttelyn aikana enemmän puuhevoselta kuin kouluratsulta?
Tulitte hieman myöhässä ja kiireessä valmennukseen, mistä johtuen Jojo oli alkuun vähän hermostunut ja esitteli hienoja, mutta nyt hyvin turhia, askelsarjoja. Rauhallisella ratsastamisellasi se kuitenkin rauhoittui ja pääsitte mukaan harjoittelemaan kiemurauria ja laukanvaihtoja. Jojon rauhoituttua sen takaosa ei kuitenkaan askeltanut tarpeeksi taakse ja neuvoin, miten siihen saisi lisää potkua. Laukanvaihtonne sujuivat muuten hyvin, mutta vähän pomppivaa menoa se näytti olevan, vaihtosarja saisi olla sulavampi ja noh, tyylikkäämpi niin, ettei ratsastaja pompi hevosen selän päällä puolelta toiselle ja hevonen yrittää pysyä ratsastajan alla.
Sulkutaivutuksenne näytti alkuun pikemminkin pohkeenväistöltä suoralla uralla. Neuvoin taivuttamaan Jojoa ulkopohkeella sisäpohkeen ympäri ja samalla vähentämään poikitusta, jotta saisit kunnon sulkutaivutuksen aikaiseksi. Sulkutaivutusten aluksi Jojon ravi oli vähän varovaista eikä se liikkunut selästään paljon lainkaan, mutta treenattuanne hetken asia parani. Neuvoin vielä alusta asti vaatimaan tarpeeksi ravia eteenpäin ja sitten vasta ottamaan tuntumaa. Laukassa sulkunne menivät aivan mallikkaasti, vaikkakin ratsastajana taisit joskus unohtaa olevasi vastuussa ajoituksista ja annoit Jojon mennä vähän sinne tänne.
Piaffe-passage-piaffe-siirtymisissä Jojo teki tosissaan töitä, mikä oli erittäin ilahduttavaa huomata. Olit itse ehkä hieman hätäinen ja pidätit piaffe-passage-siirtymisessä liikaa, mikä vaikutti Jojon liikkumiseen hieman liikaa. Huomautettuani asiasta suoriuduitte lopuista siirtymisistä hyvin, tosin piaffessanne on vielä parantamisen varaa. Mutta niin on kouluratsastuksessa kaikessa, aina. Loppuverryttelyissä annoit Jojolle hyvin ohjaa ja se näytti tyytyväiseltä oloonsa. Kokonaisuutenne on sopusuhtainen, ja kun muistat ne pienet asiat, joista kerroin, olette kouluradoilla vallan lyömätön pari. Toivottavasti nähdään pian uudestaan!
"JOJO!" karjuin täydelliselle hevoselleni, joka juuri nyt ei tuntunut lainkaan siltä. "Voisitko nyt vain olla ihmettelemättä uutta bambuistutustani ja kävellä kiltin hevosen tavoin traileriin? Puhdistin itse koko 10 hevosen kuljetusauton ihan vain sinua varten!" parahdin ja yritin pyytää sitä liikkumaan kaikin keinoin. Ei, hevonen ei hievahtanutkaan vaan katseli suurilla silmillään - jalat tukevasti maan tasalla - vaaleansinisen talon pihalla olevaa bambuasetelmaa, jonka olin shoppaillut edellisiltana. Terassillani istuva avokkini pudisti päätään ja laahusti auton luo kyllästyneesti mutisten jotain ja pystyin vain erottamaan yhden lauseen: "Olipa yllätys". Seuraavassa hetkessä hän huristeli kotteron lähemmäksi tuttua ja turvallista kahden tallin muodostamaa sisäpihaa. Jojokin suostui vihdoin liikkumaan, vaikkakin edelleen kauhusta kankeana, ja sain sen kolmen tunnin ihmettelyn jälkeen lastatuksi. Hypähdin auton ratin eteen ja painoin kaasua ajaen kohti Bairdonin tiluksia.
Tulimme paikalle tyylikkäästi 10 minuuttia myöhässä aikataulusta, mutta ehdimme mukaan alkuverryttelyyn. Puoliveriseni yritti esittää kaikki osaamisensa aina piaffista laukkapiruetteihin. "Jos nyt liikkuisit ihan vain ravia?" kysyin siltä mielessäni ja annoin sille tilaa askeltaa eteen. Valmentaja esittäytyi ja kertoi valmennuksen ohjelmasta: "Piaffea, passagea, laukanvaihtoja, sulkuja..". Teimme lämmittelyiksi itsenäisesti hieman laukanvaihtoja kiemuraurilla ja sain taas kehua mielessäni miten upealiikkeisen ja kaikintavoin kouluratsuna loisteliaan hevosen olin hankkinut. "Takaosaan aktiivisuutta - puolipidäte ja pohje!" valmentaja komensi, ja toteutin avut. Jojo astui alleen ja pärskähti kerran. Laukanvaihdoissa oli weemin mukaan parannettavaa liikkeen vaivattomuudessa sarjassa vaihtaessa.
Kun lämmittelyt oli tehty, siirryimme työskentelemään sulkutaivutusten parissa. Valmentaja puhui ja opasti yhtä ratsukkoa kerralla, samalla kun muut treenasivat omaan tahtiin. "Hieman vähemmän poikitusta, mutta parempi taivutus. Ulkopohje paremmin mukaan!" weem opasti. "Pysyhän oikealla linjalla, ei mitään oikomisia." Pian tammani suoriuduttua jälleen täydellisesti, vuoro siirtyi seuraavalle ratsukolle ja samanlainen höpsötys jatkui. Laukassa Jojo meni sulut täydellisesti, ainoastaan minulla oli hieman parantamisen varaa apujen ajoituksessa ja sen tiesin itsekkin - välillä tamma saattoikin protestoida pään heilutuksella tai muulla vastaavalla kyllästymisen merkillä.
Kaikkien ratsukoiden tehtyä yksittäisenä asioita, valmentaja hieroi ohimoitaan kuin viestien: "Ettekö voisi joskus kuunnella minua ihan alusta, ettei kaikkea tarvitsisi vääntää rautalangasta ja sen jälkeen huomata, että oho, tuo toimii!". Näinpä iloisin mielin siirryimme toiseen tehtävään, jota tehtiin kaikki yhtä aikaa, niin että valmentaja kommentoi ratsukoiden suoriutumista sekalaisessa järjestyksessä. Kaikki treenailivat passage-piaffe-passage kuviota ja kuulin vain valmentajan sanovan jollekkin toiselle jotain tyyliin: "Hevosesi näyttää siltä, että voisi syödä vaikka kiviä tuolta maasta - nyt se niska ja turpa sieltä pohjamudista ylös!" Tunsin Jojon yrittävän tosissaan, ja sen takajalat passagessa tuntuivat tekevän napakkaa, mutta rentoa puoliympyrää. Kun valmentajan silmät osuivat meidän kohdallemme teimme juuri siirtymistä passagesta piaffeen. "Pieni pidäte nyt piaffessa, ei liikaa liikettä eteen - noooin, hyvä", valmentaja kehui ja rapsutin hiljaa sisäkädelläni tamman sään kohtaa.
Loppuverryttelyiksi teimme vielä Jojon kanssa erikokoisia voltteja ja ympyröitä, hieman avotaivutuksia ja kiemurauria. Tamma oli sen verran hikinen, että ajattelin joutuvani pestä sen - ja siitä tulisi vain minun ja hevosen välinen vesisota. Ei hyvä. Soitin tallityöntekijälleni, joka lupautui pesemään hevosen. "Valmistaudu kumikengillä, kurahousuilla ja sadetakilla, jos et mieli olla märkä illalla kun mennään drinkeille", vinkkasin ja jatkoin loppukäyntejä uralla.
Valmennuksen päätyttyä maksoin käteisellä valmentajalle ja hän antoi kuitin minulle. "Nähdään ehkä toistekin", hihkaisin ja astelin Jojo perässäni parkkipaikoille. Lastattuani puoliveritamman hengissä traileriin, istahdin jälleen punaisen kuljetusauton ohjaajan paikalle ja lähdimme liikkeelle. Puut vain vilahtelivat samalla kun kylmä viima - tai ehkä sittenkin vain viileä - puhalteli avonaisista ikkunoista sisään huristellessamme kotia kohti.
Alkuverryttelyssä teitte vähän mitä lystäsitte, ratsastit muutaman kerran melkein päin toista hevosta. ”Nyt Juippi jotain rotia tuohon touhuun! Ajatukset peliin, ei Senni voi kaikkea työtä tehdä. Sun pitää jumankauta ohjata!” Alkuverryttelynne oli jokseenkin kankeaa, mutta annettakoon anteeksi pitkän ajomatkan jälkeen. Kiemuraurilla laukanvaihdot sujuivat kuitenkin ihan mallikelpoisesti, mistä teitä kiittelinkin. Laukanvaihdot joka askeleella vaativat sekä ratsastajalta, että ratsulta paljon ja Senni hoitikin oman osansa, mutta omat vaihtoapusi eivät olleet ihan synkassa hevosen askeleen kanssa, minkä takia osa vaihdoista ei onnistunut niin hyvin kuin oletan GP-tasoiselta ratsukolta. Harjoitelkaa siis niitä, vaikka peilin ja videoiden kera.
Sulkutaivutuksenne olivat muuten hyviä, mutta Senni olisi saanut astua paremmin alleen. Ravissa mentäessä sen askel vähän valahti ja muoto kärsi, neuvoin korjaamaan ensin omaa istuntaasi ja sen jälkeen hakemaan lisää puhtia Sennin askeleeseen heikoilla puolipidätteillä ja vahvoilla pohjeavuilla. Hetken puurrettuasi saitkin Sennin upeat askeleet näkyviin. Hyvä! Annoin luvan kehua Sennia reilusti, kunhan samalla jatkaisit työtäsi. Ja kotona myös! Laukassa sulkutaivutuksenne sujuivat reilusti paremmin, vaikkakin oma tasapainosi heilahteli vähän sinne sun tänne. Kokeilepas joskus mennä ilman satulaa, se parantaa tasapainoasi.
Piaffe-passage-piaffe-siirtymisenne olivat suorastaan heikkoja. Suosittelen valmentautumaan näiden osalta yksityisvalmennuksissa vähintään kolmen viikon ajan kolmena päivänä viikossa, jotta saatte molemmat varmuutta siirtymisten suorittamiseen. GP-radalla tämä on hyvin tärkeä osuus suoritusta, se pitää hallita. Suurin ongelmanne olivat omat apusi. Jostain syystä et saanut annettua niitä selkeästi, vaan Senni tarjosi kaikkea mahdollista laukannostoista piruetteihin. Lopputunnista sekä piaffe, että passage pysyivät paremmin hanskassa ja näyttivät melkein siltä mitä pitikin. Hyvää kehitystä joka tapauksessa, älkää ihmeessä luovuttako vaan jatkakaa harjoittelemista. Toivottavasti nähdään pian uudestaan!
Oli erikoisen kylmä ja märkä päivä. Varsinkin kun sattui olemaan heinäkuu. Soitin kaverilleni, jos hän vaikka haluaisi tulla katsomaan minun ja Sennin valmennusta. Siitä nimittäin voisi tulla hauskaakin. Isäni ajoi meidät Bairdonille ja sanoi: "Mites se sun pandakarhus? Se popsii varmaan sen bambunsa tuolla kärryssä jo ennen kuin pääsette edes vauhtiin!" Kova naurukohtaus. Kaikki nauroivat. Mistä moinenkin "pandakarhu" tuli isäni mieleen? "Mut eiks bambut oo puita? Ei hepat syö puita!" väittelin vielä vastaan. Jälleen nauruhyökyaalto. Mitäköhän tästäkin päivästä tulisi?
Senni hieroi käsivarttani turvallaan. "Onko pakko, sä oot just syöny! Nyt mulle tulee ihan kuranen käsi. Onko hauskaa? Joo on. Tykkääks ku sua rapsutetaa korvan takkaa? Aijai, ihana palloni" höpsöttelin tammalleni. Valmennuksemme oli alkamassa. Valmentajanamme toimi Weem. Hän oli oikein kivalla päällä verrattuna siihen puhelin soittoon, jolloin hän puhui niin kärttyisästi jonkun vihaisen valmennettavan takia. Se oli suorastaan ollut karmivaa. Pelottavaa. Oli miten oli, aloittelimme valmennusta. Kiemuraurat olivat Weemin mielestä paras ja helpoin tapa aloittaa, joten arvata saattaa miksi niitä sitten oli. Mielessä pyöri uusi naapurini. Hänellä oli punainen, varmasti todella kallis auto, jota hän pesi joka päivä. Ja sitten se keltainen, ruma ja yököttävä terassi. Ja sitten niitten jättitakapihalla sijaitseva, ipanoiden maalaama leikkimökki! En saanut keskityttyä valmennukseen. Valmentajakin huomasi sen ja huomautti kovaan ääneen siitä, jotta heräisisin ajatuksistani. Senni ei ollut hyvällä päällä, ja senkin keskittyminen herpaantui. Katsoin kentän toiselle puolelle. Siellä laukkasi niin komea ja loistelias hevonen, etten voinut uskoa. Se meni niin upeasti muodossa, että kadehdin sitä sydämeni pohjasta. Toivoin että Sennikin olisi samanlainen. Mutta, ainahan voi toivoa. "Otetaan vielä vähän laukanvaihtoja" Weem sanoi ja neuvoi meitä. Nyt keskityin. Kunnolla, että edes jokin menisi hyvin. Ja nämähän olivat Sennille niin helppoja!
"Kaikki tietää mitä on sulkutaivutukset kun oma heppa on jo GP:eessä. Niitä voitte omaan tahtiin, mun on pakko käydä hakemassa lisää vettä vessasta" Weem sanoi. Teimme kuten käskettiin, ja Weem palasikin pian. Hyvä niin, että näkisi edes jotakin valkastamme. Passage on vielä hiukan hankalaa Sennille, kuten myös piaffe. Sen takia siis taisimme olla koko vaistunnan korjauksesta apujen selvemmin antoon. Se oli aivan ihanaa. Vihdoinkin joku neuvoi minua kunnolla! Kun onnistuimme, taputin Senniä. Kun emme, yritin kovemmin antaa selkeitä apuja. Lopulta kuitenkin aika loppui ja lopettelimme kevyellä loppuverkalla. Kiitin kentältä päästyämme vielä Weemiä, olin oppinut kovasti vain yhden tunnin aikana.
Background © Henry Jones
Kaiken muun sivuilla olevan materiaalin on kirjoittanut, tehnyt tai kuvannut weem/Maiju V. ja poikkeuksista on mainittu ko. hairahduksen välittömässä läheisyydessä.
Luvaton kopiointi on rikos.